Riitta Salinin puheen, Tapani Ilkan muiston ja Urheilugaalan innoittamana tämä blogi julkaistaan nyt uudelleen. Riitta Salin, 400m Euroopan mestari, Rooma -74 ME- tulos 50.14. 50 vuotta vanha SE-aika.
Tämä kirjoitus on julkaistu v. 2016 Blogit: http:www.proturkka.vapaavuoro.uusisuomi.fi.
”Pitää nähdä metsä puilta!” ”Puhu vähän, näytä paljon, teetä eniten!”
Muistan ikuisesti nämä tärkeät sanat jotka kuulin monesti opiskellessani Vierumäellä liikunnanohjaajaksi ja myöhemmin golfin ammattivalmentajaksi.
En niitä silloin ihan vielä sisäistänyt, vaan syyllistyin siihen, mihin usein kokemattomat ja innokkaat valmentajat syyllistyvät, puhumaan paljon, esitelmöimään ja opettamaan hienolta kuulostavia, monimutkaisia asioita, knoppeja ja teorioita. Oli hienoa olla sportin asiantuntija.
Vasta paljon myöhemmin ymmärsin vanhojen mentoreideni viisauden. Valmentaja ei ole lajin opettaja.
Hyvä valmentaja ei opeta niinkään lajia, siihen sisältyvää tutkimus- ja teoriatietoa, eikä näytä virheitä ja spekuloi niiden tuomilla ongelmilla, vaan ohjaa ja valmentaa ihmistä toteuttamaan niitä asioita joista juuri hänelle on hyötyä urheilusuorituksen kannalta.
Valmentajan tulisi ymmärtää että ei valmennettaville tarvitse kertoa kaikkea, ”brassailla” tietämyksellään ja eivät valmennettavat ole liikunnan asiantuntijoita tai ohjaaja tai valmentajaopiskelijoita joille ”monimutkaisia” asioita kerrotaan ja opetetaan.
Valmennettavat ovat useimmiten aivan tavallisia ihmisiä jotka haluavat vaan oppia asioita mahdollisimman oikein, yksinkertaisesti, tehokkaasti ja kestävästi.
Vanha toteamus “ kun kävin C-ohjaajakurssin osasin valmentaa todella hyvin ja tiesin kaiken oleellisen”. “kun kävin B-seuravalmentajakurssin tiesin kyllä paljon asioita ja pystyin jotenkuten valmentamaankin. “ Käytyäni A- urheiluvalmentaja seminaarin tuli tunne että en tiedä oikeastaan mistään mitään” Vanha vitsi, mutta liika tieto usein lisää tuskaa, tulee liiaksi tarpeetonta “taustahälyä”, punainen lanka katkeaa ja metsä katoaa puilta. Tämä tilanne kohtaa varmasti niin kokemattomia valmentajia kuin monia valmennettaviakin.
Monesti käväisi mielessä että miten on mahdollista että noin yksinkertaisilla ohjeilla ja metodeilla voidaan ylipäätään valmentaa?
Palaan vielä näihin, nyt suuresti arvostamiini mentoreihini jotka silloin joskus, aikoja sitten, ovat opettaneet minua monien eri urheilulajien- ja tasojen valmennuskursseilla, luennoilla ja seminaareissa.
Heidän viestinsä, harjoitteensa ja pääsääntöisesti lähes kaikki esimerkkinsä mitä he kertoivat omien urheilijoidensa valmennuksestaan, kuulosti ällistyttävän yksinkertaiselta, helpolta ja ”liiankin” ymmärrettävältä. Monesti käväisi mielessä että miten on mahdollista että noin yksinkertaisilla ohjeilla ja metodeilla voidaan ylipäätään valmentaa?
No, noita ”yksinkertaisia” olympiatason valmentajia olivat mm. Seppo “Nitti” Nuuttila, Immo Kuutsa, Kari Sinkkonen, Jouko "Jokkeri" Elevaara, Hannu Rautala, Kari Ormo, Jarmo Punkkinen, Tapio Lehto ja tietysti Vierumäen omat miehet Reijo Lamminpää, Risto Virtanen, Vesa Rapia ja Olympiakomitean puheenjohtaja, rehtorimme ja Riitta Salinin valmentaja Tapani Ilkka, muutamia mainitakseni.
Helposti ajattelee, että nuo olivat niitä vanhoja hyviä aikoja jolloin kilpailu ei ollut vielä niin kovaa, harrastajia oli vähemmän ja kielletyillä aineilla saattoi olla osuutta menestykseen. Onkohan sittenkään näin? Olisiko ihminen ja tietyt perusasiat sittenkään muuttuneet niin kovasti, vaikka maailma ympärillämme on muuttunut?
Osaammeko sen tärkeimmän, miten asioita oikeasti tehdään?
Törmään useasti toteamukseen, meillä Suomessa valmennustietous on korkealla tasolla ja meiltä löytyy monia huippuvalmentajia. Tätä taustaa vasten herää väkisinkin kysymys, miksi esim. Slovenia, Jamaika ja Kroatia voivat olla 10 parhaan urheilumaan joukossa asukaslukuun suhteutettuna (vähemmän asukkaita kuin Suomessa) ja Norjalaiset (sija 1. ) suorastaan ylivoimaisia, etenkin hiihtolajeissa
Mitä se Suomalainen korkeatasoinen valmennustietous sitten on? Osataan kyllä tutkia, testata ja analysoida - ja tiedetään mitä ja miten pitäisi mennä, mutta osaammeko sen tärkeimmän, miten asioita oikeasti tehdään?
Vaikka nykypäivänä valmennuksen apuna olevat välineet ovat kehittyneet, niin keskiössä lienee kuitenkin se, miten asioita tehdään. Kun kuuntelee todellisia huippuvalmentajia vaikkapa nyt golfissa, juoksussa, tai hiihdossa kaikilla tuntuu edelleen olevan kovin yksinkertaiselta vaikuttavat valmennusmenetelmät - ja puheet.
—————————————————————————————————————————-
Olen poiminut joitakin teesejä tai keskeisiä viestejä eri valmennuskoulutuksista. Ne voivat sopia tai olla sopimatta tähän artikkeliin, mutta ajattelin, etteivät ne kuitenkaan lukijaa vahingoita.
Hyvä valmentaja ei sekoita valmennettavan ajattelua epäolennaisilla ja liian monimutkaisilla ajatusrakennelmilla.
Hyvä valmentaja ei käytä monimutkaisia, vaikeaselkoisia ja merkityksettömiä metaforia.
Hyvät valmentajat saavat oppilaat tekemään, ajattelemaan ja keskittymään siihen, mikä on suorituksen kannalta olennaista.
Hyvät valmentajat puhuvat ja toimivat selkeästi niin, että kaikki ymmärtävät. Saavat valmennettavat samalle "kartalle ja aaltopituudelle”
Viisas valmentaja suuntaa ohjeensa aina haluttuun toimintaan tai suoritukseen. He eivät sano 'älä koukista kättäsi' tai 'älä nykäise', vaan ”vapauta” tai ”purista” ammunnassa.
Hyvät valmentajat pyrkivät 'täydellisyyteen', eivät koskaan anna periksi ja puskevat läpi ”harmaan kiven”
Valmentajan on oltava empaattinen, yhteistyökykyinen ja uskottava tulevaisuuteen.
Hyvä valmentaja saa vaikeat asiat näyttämään helpoilta!
Teetä vain oikeita perusharjoituksia, riittävän usein ja hyväksi koetulla rytmillä. Älä kokeile, testaa ja analysoi jatkuvasti, äläkä jahtaa kaikkia eteen tulevia ”villityksiä”. Ole sinnikäs ja usko siihen, mitä teet.
__________________________________________________________________________________
Olemme hyvin tietoisia siitä, että tästä aiheesta on olemassa melko paljon mielipiteitä. Jos siis haluatte kommentoida, haastaa tai opponoida meitä, olette tervetulleita tekemään niin.
Ystävällisin terveisin,
Turkka Stenlund
PO, LO, GVT, PGA Pro
Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.
Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.
Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.
Comments