Kuulen usein valmennukseeni tulleiden pelaajien sanovan, että he ovat kyllä aiemmin käyneet monien "johtavien huippuvalmentajien" luona ja olettaneet saaneensa erinomaista opetusta, mutta silti swing ja pelaaminen ei ole kehittynyt, pikemminkin ne ovat jatkuvasti enemmän, tai vähemmän sekaisin?
Miksi näin on käynyt? Onko opetuksella suurempi rooli tässä swingin "sekoamisessa" kuin me opettajat haluamme myöntää tai uskoa?
"Svingin sekoamisen syyt voivat johtua uusien asioiden ja toimintojen liiallisestä määrästä, joka tekee oppimisen mahdottomaksi, tai liian yksityiskohtaisesta, tarkasta ja irrallisten yksityiskohtien opetuksesta - ja niiden miettimisestä ja kontrolloinnista, mikä johtaa epämääräiseen ja epäjohdonmukaiseen kokonaiskuvaan siitä, miten swing toimii kokonaisuutena."
Opetuksesta tulee helposti ”tutkimusmatka" swingin teoreettiseen malliin ja opettajan omiin oivalluksiin ja kokemuksiin joiden oppiminen on käytännössä täysin mahdoton tehtävä.
Vanhaa sanontaa; laitetaan nyt ensin ne perusasiat kuntoon, ei pidä unohtaa tekniikka opetuksen yhteydessä
Havainnollistan aihetta esimerkin avulla:
Opetuksen aikana pelaajalle opetettiin tärkeitä yksityiskohtia swing-tekniikasta, ja he tutkivat huolellisesti teoreettista swingmallia. Tekniikan yksityiskohdista keskusteltiin ja niitä kokeiltiin erilaisissa harjoituksissa. Swing kuvattiin useaan kertaan, analysoitiin, korjattiin ja säädettiin monin eri tavoin. Pettymyksen aiheutti kuitenkin se, ettei pelaaja pystynyt soveltamaan opetuksessa saatuja oppeja ja tietoja omassa harjoittelussaan, puhumattakaan pelissä. Sen sijaan swingit tuntuivat usein liian harkitulta, mietityiltä, ja pahimmassa tapauksessa ne saattoivat johtaa jopa täydelliseen swingin sekoamiseen.
Mistä ihmeestä tämä johtuu? Eikö swingiä opeteta ja opita näin? Käymällä läpi tekniikan teoriat ja yksityiskohdat, tekniikan perusteet, periaatteet ja tekniikan tärkeät lait.
Korjaamalla, mukauttamalla, reflektoimalla ja keskittymällä moniin yksityiskohtiin ja tunnistamalla monia virheitä ja puutteita? Opettajat puhuvat teknisistä ja teoreettisista yksityiskohdista, tekevät videointeja pelaajille, tutkivat ja analysoivat, mitä yksityiskohtia on muutettava, korjattava ja mukautettava, ennen kuin oppilaalla on tarvittava vartalontoiminta, voimantuoton perusperiaate edes kohtalaisen hyvin opittu.
Tämä kuulostaa todennäköisesti tutulta, ja olen varma, että monet opettajat ja pelaajatkin pitävät tätä lähestymistapaa erittäin järkevänä.
Ongelma on kuitenkin , että helposti kiinnitettiin aivan liikaa huomioita lukuisiin yksittäisiin virheisiin, puutteisiin ja tekniikan yksityiskohtiin ennen kuin pelaajalla oli edes kohtuullista kokonaiskuvaa, ja osaamista swingin pääperiaatteesta, isojen kokonaisuuksien yhteistoiminnasta, liikeketjusta, kehon ja kehon osien ja mailan liikejärjestyksestä, syy-seuraus suhteista ja siitä että mikä pitää toimia ensin, jotta jokin muukin voisi toimia oikein.
Tuliko swingistä liian ajateltu ja harkittu, sellainen jota on vaikea harjoitella, ja jota ei mitenkään pysty kontrolloimaan ja ottamaan haltuun pelin paineissa ja nopeassa rytmissä, jossa edetään vain yhtä palloa lyöden.
Vai aloitettiinko perusasioista, vartalontoiminnan perusliikkeistä ja liikeradoista, tekniikan keskeisimmistä kohdista ja kokonaiskuvasta siitä, miten swingin periaatteet ja isot ideat, mielikuvat ja ajatukset itse swingistä toimivat?
Pystyttiinkö tekniikkaopetuksen, muokkausten, korjausten ja säätöjen yhteydessä pitämään ajatus ja mielikuva swingin "isossa kuvassa" Yksikertaisuudessa ja samalla rennossa pohjavireessä.
Tiedän kokemuksesta, kuinka helposti "lipsahtaa" kertomaan oppilaille aivan liikaa pieniä teknisiä yksityiskohtia ja muitakin oppilaalle vaikeita ja tuntemattomia asioita. Muistamatta, että ei oppilaan tarvitse tietää kaikkea, ei hänestä tehdä golfvalmentajaa, eikä ammattilaispelaajaa, eikä hänellä ei ole mitään mahdollisuutta, tai tarvetta oppia, tuntea ja kontrolloida kaikkea omassa toiminnassaan.
Opetuksesta tulee helposti svingin esittelyä, joka ei lopulta anna pelaajalle mitään ja itse asiassa se usein on oppimisen kannalta enemmänkin vahingollista hänelle.
_________________________________________________________________________________
Oppilaiden ja omien kokemusten, lukuisten kommenttien ja kokeiluiden- ja myös monien epäonnistumisten kautta olen oppinut kuitenkin lopulta, että tärkeintä svingitekniikan, vartalosvingin, oppimisessa ja hallitsemisessa on pitää mielessä " svingin perimmäinen idea" ja että yksinkertaisen pääajatuksen tulisi olla aina vahvasti mukana jokaisessa harjoituksessa:
"Kierrä vartalosi ennen osumaa, pelaa palloa voimakkaasti eteenpäin ja pelaa rohkeasti ja rennosti loppuun asti."
Toisin sanoen swingin tärkein perusliike, kehon liikerata ja kierto otetaan hallintaan ensin, minkä jälkeen swingiä aletaan analysoimaan tarkemmin ja hiomaan vähitellen.
Pienempiä säätöjä, korjauksia ja tehostamisia pyritään tekemään vasta kohtuullisen hyvin toimivaan isoon kokonaisuuteen- ja vartalon perusliikkeeseen. Eikä missään nimessä laiteta pelaajaa miettimään monia asioita. Liikkeen oppimisessa yksikin asia kerrallaan on ihan riittävästi.
Näin opetellen ja harjoitellen swingin ideat pysyvät pelaajien tietoisuudessa, heidän ajatuksissaan, mielikuvissa ja toiminnassaan, eivätkä ne häviä tekniikan pienten yksityiskohtien ja teorioiden ja monien pohdintojen ”sekamelskaan”
Terveisin,
Turkka Stenlund
PGA, Pro, LO, GVT
Turkka Stenlund on golfvalmennuksen rautainen ammattilainen ja taattuja tuloksia tuovan Bodyswing-opetusmetodin kehittäjä. Hän on toiminut golfin ammattivalmentajana yli 30 vuotta ja sitä ennen urheiluvalmentajana sekä useiden eri lajien kilpaurheilijana.
Turkka on toiminut useassa isossa golfseurassa Head Prona ja ollut mukana kehittämässä urheilulukio- sekä Golfliiton aluevalmennustoimintaa ja toiminut valmentajana muun muassa Vierumäen, Kisakallion ja Kuortaneen urheiluopistoissa.
Golfin lisäksi Turkka on toiminut liikunnanopettajana ja liikunnanohjaajana, liikuntakasvatusupseerina, kouluttajana, liikuntatuotteiden kehittäjänä sekä miekkailu-, hiihto- ja triathlonvalmentajana.
Comments