”Miksi Liisa ei opi, vaikka kuinka näytän ja selitän?”
Mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi tulen, sitä vaikeammaksi opettaminen tuntuu tulevan. Nuorempana kaikki vaikutti helpommalta ja selkeämmältä. Riitti vain, kun vain näytti paljon- ja vähän kertoi siinä samalla. Perusideana oli: matkikaa ja tehkää perässä - kyllä se siitä.
Hyvä ja toimiva swing on periaatteessa kohtuullisen yksinkertainen suoritus. Mikä sen oppimisessa on sitten niin vaikeaa? Tiedämme, että useille lapsille swingliikesuorituksen oppiminen luonnistuu tuosta vaan. Suhteellisen helposti, ilman sen suurempaa ponnistelua ja miettimistä. Miksi ei aikuisilla? Syitä etsitään liikkuvuudesta, vanhoista ja vääristä liikemalleista, mielikuvista tai tiedonpuutteesta - mistä milloinkin.
Kuka on hyvä opettaja?
Sanotaan, että hyvällä opettajalla on metodi ja erinomaisella monia. Sanotaan myös, että viisas opettaja oppii oppilailtaan. Uskoisin, että kaikki opetustoiminnassa olevat haluavat oppilaansa oppivan. Golfissa se tarkoittaa, että oppii toimivan swingin, jonka avulla pelaamisesta tulisi parempaa. Lyönnit olisit toistettavampia, tarkempia ja tarvittaessa pitempiäkin. Voisiko olla niin, että valmentajalla tietoa onkin liikaa? ”Tieto lisää tuskaa” on vanha sanonta, joka saattaa pitää edelleen yllättävän hyvin paikkansa. Vanhoja kliseitä on myös ”Käytyäsi C- valmentajakoulutuksen tiedät kaiken valmentamisesta ja käytyäsi A-valmentajaseminaarin et tiedä valmentamisesta juurikaan mitään.” Olisiko siis niin, että tietoähky sekoittaa opettamista? Vaikeuttaa asioiden syvempää sisäistämistä ja selkeän päämäärän tiedostamista? Ja tämä heijastuu myös oppilaiden opettamiseen ja heidän oppimiseensa?
Opettaako valmentaja sellaisia asioita, jotka eivät mitenkään voi konkretisoitua käytäntöön?
Opetetaanko oppilaille pääosin vain teoriaa, mutta ei kunnon käytäntöä? Opetetaanko niin, että vain osa oppilaista ymmärtää, pysyy perässä? Opetetaanko niin kuten meitä valmentajia on opetettu? Onko opettamisen ilmapiiri riittävän innostava ja kannustava? Osaako opettaja olla samalla aaltopituudella oppilaiden kanssa? Onko opettajalla riittävää tunneälyä, uskottavuutta, sosiaalisia kykyjä ja karismaa? Saako opettaja oppilaan uskomaan, että näin kannattaa harjoitella, jotta kehittyy? Saako oppilas uskallusta poisoppia virheitä? Vai onko syynä jokin muu, monien asioiden summa, kun oppilas opi?
On selvää, että opettajat ovat omia persooniaan, joiden opetustyyli muodostuu pitkälti henkilökohtaisten piirteiden ja oman kokemuksen mukaan. Opettamiseen heijastuu useimmiten myös se, miten he itse ovat asioita aikoinaan oppineet ja millaisilta mentoreilta ovat oppejaan saaneet. Mikä heistä on tuntunut oikealta ja miten itse ovat ymmärtäneet asioita. On hienoa, että opettajia on erilaisia, mutta tärkeää olisi, että kaikki oikeasti haluavat oppilaan oppivan. Liian usein kuulee oppilailta, että heidän mielestään osa valmentajista keskittyy liikaa nippeliasioihin. Esimerkiksi pelkällä gripin muuttamisella ei opi swingaamaan oikein.
Haasteena oppilaiden erilaisuus
Myös oppilaat ovat oppijoina erilaisia. Jotkut oppivat katsomalla eli matkimalla. Useat tarvitsevat kädestä pitäen avustamista - tunnetta siitä, miltä oikea suoritus tuntuu. Kaikille on tärkeää nähdä oma suoritus videolta, jotta näkee itse oman suorituksensa ja siten ymmärtää paremmin. Hyvin harva oppii liikettä kuuntelemalla pelkästään teorioita. Sain juuri kommentin yhdeltä entiseltä oppilaaltani: ”Opettajien musta piste on ymmärtää oppilaan näkökulmaa”. Varmasti on näin, mutta miten kaikkia ihmisiä ja näkökulmia voisi ymmärtää? Oppilaan näkökulmia yhtä paljon kuin oppilaita. Jokaisella on omat mielikuvat, ajatukset, arvot, asenteet ja tuntemukset. Kullakin myös omat taitotasot ja oppimistaidot. Ei siis ole helppoa saada kaikkia oppimaan, koska kaikki oppilaat ovat erilaisia. Pitää siis osata huomioida monia tekijöitä.
Saadakseni omat oppilaani oppimaan edes kohtuullisen hyvin lyhyessä ajassa ja suhteellisen pienin panostuksin, olen tietoisesti valinnut asioiden ja tehtävien yksinkertaistamisen. Paljon selkeitä mallisuorituksia, paljon erilaisia mieli- ja kielikuvia sekä tuntemuksia. Videointeja, jotta kukin näkee, miltä suoritus oikeasti näyttää. Vähän teoriatietoa ja monimutkaista analyysia.
Minusta swingin oppimisessa ei ole järkevää opettaa liian monimutkaisia, pieniä yksityiskohtia, erilaisia muuttujia tai teoreettisia asioita. Nämä vaan sekoittavat ja ne voivat hidastavan oppimista. Sillä vaikka tietoa tulisi, sitä on mahdotonta viedä helposti käytäntöön.
Minusta golfopettajan pääasiallinen tehtävä on opettaa oppilaalleen oikea liikesuoritus eli toimiva käytännön swing eli opettaa pelaajia osaamaan käytäntöä, ei teorioita. Toki on hyvä tietää ja ymmärtää golflyöntitekniikan perusteet, periaatteet ja lainalaisuudet, mutta idealla ”Keep it simple!” Lisäksi uskon, että ennen kaikkea turvallinen, rohkaiseva, kannustava ja hyväksyvä läsnäolo on erittäin tärkeää. Pitää olla tunnelma, että ”Olen sinua varten. Haluan, että opit”. Paras palkinto on, kun oppilas oikeasti oppii!
PGA Pro Turkka Stenlund
www.bodyswing,fi
Oppilas oppii nopeimmin, kun asiat ovat helppoja ja yksinkertaisia. Niitä ei selitä liian vaikeasti ja liikkeet näytetään selkeästi. Idealla: puhu vähän, näytä paljon ja teetä enemmin.
Comments